Innokasta odotusta ja pohdiskelua

Tällä hetkellä minulla on paljon odotettavaa. Kesäkuun lopussa järjestään Helsinki Pride, johon matkustan täältä pohjoisen perukoilta. Helsinki Pride on minulle elämäni ensimmäinen. Odotan sitä innolla. Vajaa kuukausi Helsinki Pridesta järjestetään Oulussa North Pride. Oulun Pride on lähempänä, joten ajatuksena on osallistua siellä useampaan tapahtumaan. Jännittävää.

Joku saattaa ihmetellä, että miksi olen tästä niin innoissani. Selitys on kuitenkin todella looginen. Ensimmäistä kertaa voin osallistua näihin tapahtumiin tietoisena omasta itsestäni ja haaveistani. Se asettaa nämä tapahtumat aivan erilaiseen perspektiiviin. Kyse ei tällä kertaa ole kannanotosta muiden ihmisten asioita kohtaan, vaan myös kannanotosta minun omia asioitani kohtaan. Se on ihan eri asia.

Olen viime kuukausien aikana huomannut valtavan muutoksen itsessäni. Ihan kuin minusta olisi poistunut jonkinlainen kireys. Olen paljon iloisempi ja vapautuneempi. Minun on helpompi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä se johtuu siitä, että tunnen taas hieman paremmin itseäni. Silloin on helpompaa olla tekemisissä myös muiden kanssa.

Olen pohtinut asioita paljon. On helpottavaa, että olen oppinut tuntemaan itseni vasta nyt. Nuoruudessani vietin paljon aikaa uskovien ihmisten seurassa ja tiedän tarkalleen, mitä he ajattelevat minun kaltaisistani ihmisistä. Koska homoseksuaalien oikeudet ovat olleet vuosia yksi kiinnostuksen kohteeni, tiedän tälläkin hetkellä käytävien keskustelujen tason. Olen jo vuosia sitten loukkaantumiseni toisten puolesta loukkaantunut. Nyt mikään ei tule minulle yllätyksenä. Olen jo kuullut kaiken. Minun ei tarvitse enää loukkaantua ihmisten ahdasmielisyydestä, koska mikään ei voi minua enää yllättää. Se on helpottavaa ja säästää minut monelta mielipahalta.

Eniten minua mietityttää vanhemmilleni kertominen. Minulla on läheiset välit vanhempiini. En haluaisi heille tilannetta, jossa he joutuvat kertomaan sukulaisille, että seurustelen naisen kanssa. Se voisi olla todella vaikeaa heille. Vaikeaa kertominen olisi myös minulle, koska en voi tietää heidän suhtautumistaan. Vaikka olemme vuosien varrella käyneet äitini kanssa useita keskusteluja liittyen homoseksuaalien oikeuksiin, en osaa sanoa kuinka hän suhtautuisi oman lapsensa homoseksuaalisuuteen. Siksi olen päättänyt, etten kerro asiasta oma-aloitteisesti ennen kuin minulla on vierelläni ihminen, josta voin kertoa. Jos he kysyvät, vastaan rehellisesti. En sitä tarkoituksellisesti halua salata, mutta en minä sitä näe tarpeelliseksi myöskään korostaa. Voihan olla, että mitään kerrottavaa ei koskaan edes tule. On hyvin mahdollista, että avoimesta mielestäni riippumatta jään yksin ja ilman perhettä.

Posted in: