Kirje sinulle

Kirjoitan tätä kun ilta tummuu ja hukuttaa kaupungin hämärään. Taivaalla on harmaita pilviä, mutta minun sydämeni on valoisa.

Tänään aamulla olit ensimmäisenä mielessäni. Olit läsnä, mutta vain mielessäni. Käperryin peiton alle ja suljin silmäni vielä hetkeksi. Muistin. Muistin kuinka käsivartesi kosketti omaani ja minä värähdin. En muista, milloin toisen ihmisen kosketus olisi tuntunut samalta. Vaikka olisin halunnut koskettaa sinua muutenkin kuin vain ohimennen, suljin vain silmäni, ettet näkisi niissä palavaa halua. Kun jalkasi kosketti omaani istuessamme hämärtyvässä illassa, vedin omani pois. Joku sanoi joskus, että sitä eniten kaivattua ihmistä on vaikein koskettaa.

Sinä olet tuonut elämääni sammumattoman hymyn. Mukanasi elämääni on tullut pirskahteleva ilo ja minä vapisen kaipauksesta ajatellessani sinua. Kun näen kuvasi, sydämeni hakkaa kovemmin kuin koskaan. Niin se teki silloinkin, kun viimeksi erotessamme katsoimme toisiamme silmiin. Sinun äänesi soi helisevinä kelloina sisimmässäni.

Tuntuu kuin olisin tuntenut sinut aina. Kanssasi oli heti niin vaivatonta olla. Sinä vain olit siinä ja minusta tuntui, ettei elämää ennen sinua ollutkaan. Kumpa sinäkin tuntisit samoin.

Posted in: