maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kirje sinulle

Kirjoitan tätä kun ilta tummuu ja hukuttaa kaupungin hämärään. Taivaalla on harmaita pilviä, mutta minun sydämeni on valoisa.

Tänään aamulla olit ensimmäisenä mielessäni. Olit läsnä, mutta vain mielessäni. Käperryin peiton alle ja suljin silmäni vielä hetkeksi. Muistin. Muistin kuinka käsivartesi kosketti omaani ja minä värähdin. En muista, milloin toisen ihmisen kosketus olisi tuntunut samalta. Vaikka olisin halunnut koskettaa sinua muutenkin kuin vain ohimennen, suljin vain silmäni, ettet näkisi niissä palavaa halua. Kun jalkasi kosketti omaani istuessamme hämärtyvässä illassa, vedin omani pois. Joku sanoi joskus, että sitä eniten kaivattua ihmistä on vaikein koskettaa.

Sinä olet tuonut elämääni sammumattoman hymyn. Mukanasi elämääni on tullut pirskahteleva ilo ja minä vapisen kaipauksesta ajatellessani sinua. Kun näen kuvasi, sydämeni hakkaa kovemmin kuin koskaan. Niin se teki silloinkin, kun viimeksi erotessamme katsoimme toisiamme silmiin. Sinun äänesi soi helisevinä kelloina sisimmässäni.

Tuntuu kuin olisin tuntenut sinut aina. Kanssasi oli heti niin vaivatonta olla. Sinä vain olit siinä ja minusta tuntui, ettei elämää ennen sinua ollutkaan. Kumpa sinäkin tuntisit samoin.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Värisevä sydän

Oulussa järjestettävä North Pride on nyt minun osaltani ohi. En jaksa kertoa siitä sen suuremmin, koska minulla on muuta kerrottavaa.

Sydämessä värisee sillä tavalla pienesti ja hennosti. North Pridessa tapasin naisen, jonka kanssa vietin kolmen päivän aikana aikaa melkoisen paljon. Ja nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen sydän läpättää kivasti. Välillämme ei ole ollut mitään muuta kuin yhdessä viihtymistä, mutta minä herään aamuisin hymy huulillani ja mielessäni on ensimmäisenä kukapa muukaan kuin tämä nainen, joka on silmissäni maailman kaunein. Voin vain toivoa, että siellä jossain hänestä tuntuu samalta.

Askel on ollut viime päivinä lennokas. Olen jo pitkään ajatellut olevani täysin tunnekuollut ihminen. Ihmiset ovat tuntuneet kaikki samalta massalta. Ja nyt yhtäkkiä minusta tuntuu, että voisin syleillä koko maailmaa. Pitäkää minusta kiinni, etten lähde leijumaan!


weheartit.com


Haaveet muuttuvat konkreettisemmiksi hänen kanssaan. Vaikka yhdessä olemisemme on loppujen lopuksi ollut varsin arkista, se on tuntunut minusta juhlalta. Kun vain uskaltaisin tarttua hänen käteensä tai edes muuten koskettaa. Mutta pelkään, että hän lennähtää pois jos teen niin. Mutta lähetän silti tuulen mukana hiljaisen kuiskauksen ja toivon, että hän kuulee sen.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Helsinki Pride ja takiainen

Helsinki Pride oli ja meni. Nyt odotetaan Oulussa järjestettävää North Pridea. Helsingissä oli huikean hyvä sää, kutsuisin sitä kesäiseksi jopa. Lähtiessäni täältä pohjoisesta, lämmintä oli vain muutamia asteita. Helsinki tuntui siis ihanan lämpöiseltä.

Hieman minua kyllä pelotti lähteä Helsinki Priden kulkueeseen ja puistojuhlaan. En tiedä mikä neuroottisuus minuun on iskenyt, kun olen alkanut miettiä kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Kulkueen aikana kävi useamman kerran mielessä, että entä jos jotain tapahtuu. Mitään kananmunia suurempaa ei kuitenkaan ilmeisesti tapahtunut ja minulla oli todella mukavaa.

Siellä jos missä tunsin kuitenkin olevani kotona. En arastellut millään tavalla ja ymmärsin taas kerran, etten ole yksin tässä maailmassa. Meitä on muitakin, todella iso joukko. Ja mitä nämä ihmiset haluavat? Rakastaa ja olla hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat. Niinhän me kaikki haluamme.

Minusta kiinnostui mies. Hän hyöri kimpussani kuin takiainen ja minä jouduin lopulta kovin sanoin torjumaan hänet. Yritin kyllä ensin lempeästi, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Ja taas kerran minä aloin miettiä, että mikä ihme siinä on, ettei kieltävää vastausta voi ymmärtää? Mikä ihmeen järki saa ihmisen ajattelemaan, että kun tässä aikansa kimpussa pyörii ja lääppii, toinen kiinnostuu? Tilanne oli kaikin puolin ahdistava, ehkäpä jopa seksuaalista häirintää.

Minä en halua miestä, se on tässä käynyt ihan hyvin selväksi. Voin katsoa miehiä, mutta en halua heiltä enää mitään muuta kuin ystävyyttä. Minä haluan naisen elämääni. Jos jotain matkalla Helsinkiin ymmärsin, niin tämän. Mutta mistä minä sen elämäni naisen voin löytää? Jos minä en ole tähän mennessä löytänyt elämäni miestäkään, miten minä voin tästä heinäsuovasta löytää neulan?

Share

Twitter Delicious Facebook Digg Stumbleupon Favorites More