Helsinki Pride oli ja meni. Nyt odotetaan Oulussa järjestettävää North Pridea. Helsingissä oli huikean hyvä sää, kutsuisin sitä kesäiseksi jopa. Lähtiessäni täältä pohjoisesta, lämmintä oli vain muutamia asteita. Helsinki tuntui siis ihanan lämpöiseltä.
Hieman minua kyllä pelotti lähteä Helsinki Priden kulkueeseen ja puistojuhlaan. En tiedä mikä neuroottisuus minuun on iskenyt, kun olen alkanut miettiä kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Kulkueen aikana kävi useamman kerran mielessä, että entä jos jotain tapahtuu. Mitään kananmunia suurempaa ei kuitenkaan ilmeisesti tapahtunut ja minulla oli todella mukavaa.
Siellä jos missä tunsin kuitenkin olevani kotona. En arastellut millään tavalla ja ymmärsin taas kerran, etten ole yksin tässä maailmassa. Meitä on muitakin, todella iso joukko. Ja mitä nämä ihmiset haluavat? Rakastaa ja olla hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat. Niinhän me kaikki haluamme.
Minusta kiinnostui mies. Hän hyöri kimpussani kuin takiainen ja minä jouduin lopulta kovin sanoin torjumaan hänet. Yritin kyllä ensin lempeästi, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Ja taas kerran minä aloin miettiä, että mikä ihme siinä on, ettei kieltävää vastausta voi ymmärtää? Mikä ihmeen järki saa ihmisen ajattelemaan, että kun tässä aikansa kimpussa pyörii ja lääppii, toinen kiinnostuu? Tilanne oli kaikin puolin ahdistava, ehkäpä jopa seksuaalista häirintää.
Minä en halua miestä, se on tässä käynyt ihan hyvin selväksi. Voin katsoa miehiä, mutta en halua heiltä enää mitään muuta kuin ystävyyttä. Minä haluan naisen elämääni. Jos jotain matkalla Helsinkiin ymmärsin, niin tämän. Mutta mistä minä sen elämäni naisen voin löytää? Jos minä en ole tähän mennessä löytänyt elämäni miestäkään, miten minä voin tästä heinäsuovasta löytää neulan?
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Helsinki Pride ja takiainen
2 kommenttia:
hmmm... Noh.
- Käy ulkona.
- Ota osaa.
Huomasitko muuten, että Oulun Seta etsii vapaaehtoisia?
Minä otan osaa ja käyn ulkona. :)
Lähetä kommentti