Ilokseni olen huomannut, että täällä on käynyt joku lueskelemassakin. Kiitos mielenkiinnosta, toivottavasti tulette toisenkin kerran. Jättäkää kommenttejakin vaikka vain moikataksenne.
Tämän päivän olen viettänyt kaupungilla hyvien ystävien kanssa ostoksia tehden ja aikaa viettäen. Lämpöinen ilma on löytänyt pohjoisenkin ja ulkona oleskelu oli ihanaa! Heti kun lämpöä ja aurinkoa riittää, sitä huomaa ihmisten mielialan olevan parempi ja iloinen jutustelu täyttää kaupungin keskustan ja puistot. Mikä sen parempaa?
Tietynlaista haikeuttakin on ilmassa. Kesäaikana moni onnellinen pari saa toisensa. Tänään kaupungilla näkyikin muutamia, jotka viettävät tänään yhtä elämänsä kohokohdista, eli hääpäiväänsä. Se pistää pakostakin miettimään, että missähän se minun puuttuva puoliskoni on. Missä on se ihminen, joka tahtoisi jakaa elämänsä minun kanssani?
Onko suurta rakkautta ylipäänsä edes olemassa? Vai olenko jo saanut elämässäni kokea suuren rakkauden enkä edes huomannut pitää kiinni siitä? Vai oliko se suurta rakkautta, koska se kuitenkin loppui?
Päätän tämän lyhkäisen kirjoitukseni tällä kertaa pätkään Antti Tuiskun Yksinäinen-laulusta:
Jokainen yö vie aamuun.
Jokainen yksinäinen
valon jos sytyttää, maailma herää.
Tuolla on joku toinen,
se vielä ei tunne sua.
Sinä et usko,
mut se ei sinusta riipu.
Hei jokainen yö vie aamua päin.
Sä luulet, et sua varten ei rakkautta oo enempää.
Mut se vielä tulee, etkä voi mitään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti