Oulussa järjestettävä North Pride on nyt minun osaltani ohi. En jaksa kertoa siitä sen suuremmin, koska minulla on muuta kerrottavaa.
Sydämessä värisee sillä tavalla pienesti ja hennosti. North Pridessa tapasin naisen, jonka kanssa vietin kolmen päivän aikana aikaa melkoisen paljon. Ja nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen sydän läpättää kivasti. Välillämme ei ole ollut mitään muuta kuin yhdessä viihtymistä, mutta minä herään aamuisin hymy huulillani ja mielessäni on ensimmäisenä kukapa muukaan kuin tämä nainen, joka on silmissäni maailman kaunein. Voin vain toivoa, että siellä jossain hänestä tuntuu samalta.
Askel on ollut viime päivinä lennokas. Olen jo pitkään ajatellut olevani täysin tunnekuollut ihminen. Ihmiset ovat tuntuneet kaikki samalta massalta. Ja nyt yhtäkkiä minusta tuntuu, että voisin syleillä koko maailmaa. Pitäkää minusta kiinni, etten lähde leijumaan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti