tiistai 12. kesäkuuta 2012

Innokasta odotusta ja pohdiskelua

Tällä hetkellä minulla on paljon odotettavaa. Kesäkuun lopussa järjestään Helsinki Pride, johon matkustan täältä pohjoisen perukoilta. Helsinki Pride on minulle elämäni ensimmäinen. Odotan sitä innolla. Vajaa kuukausi Helsinki Pridesta järjestetään Oulussa North Pride. Oulun Pride on lähempänä, joten ajatuksena on osallistua siellä useampaan tapahtumaan. Jännittävää.

Joku saattaa ihmetellä, että miksi olen tästä niin innoissani. Selitys on kuitenkin todella looginen. Ensimmäistä kertaa voin osallistua näihin tapahtumiin tietoisena omasta itsestäni ja haaveistani. Se asettaa nämä tapahtumat aivan erilaiseen perspektiiviin. Kyse ei tällä kertaa ole kannanotosta muiden ihmisten asioita kohtaan, vaan myös kannanotosta minun omia asioitani kohtaan. Se on ihan eri asia.

Olen viime kuukausien aikana huomannut valtavan muutoksen itsessäni. Ihan kuin minusta olisi poistunut jonkinlainen kireys. Olen paljon iloisempi ja vapautuneempi. Minun on helpompi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä se johtuu siitä, että tunnen taas hieman paremmin itseäni. Silloin on helpompaa olla tekemisissä myös muiden kanssa.

Olen pohtinut asioita paljon. On helpottavaa, että olen oppinut tuntemaan itseni vasta nyt. Nuoruudessani vietin paljon aikaa uskovien ihmisten seurassa ja tiedän tarkalleen, mitä he ajattelevat minun kaltaisistani ihmisistä. Koska homoseksuaalien oikeudet ovat olleet vuosia yksi kiinnostuksen kohteeni, tiedän tälläkin hetkellä käytävien keskustelujen tason. Olen jo vuosia sitten loukkaantumiseni toisten puolesta loukkaantunut. Nyt mikään ei tule minulle yllätyksenä. Olen jo kuullut kaiken. Minun ei tarvitse enää loukkaantua ihmisten ahdasmielisyydestä, koska mikään ei voi minua enää yllättää. Se on helpottavaa ja säästää minut monelta mielipahalta.

Eniten minua mietityttää vanhemmilleni kertominen. Minulla on läheiset välit vanhempiini. En haluaisi heille tilannetta, jossa he joutuvat kertomaan sukulaisille, että seurustelen naisen kanssa. Se voisi olla todella vaikeaa heille. Vaikeaa kertominen olisi myös minulle, koska en voi tietää heidän suhtautumistaan. Vaikka olemme vuosien varrella käyneet äitini kanssa useita keskusteluja liittyen homoseksuaalien oikeuksiin, en osaa sanoa kuinka hän suhtautuisi oman lapsensa homoseksuaalisuuteen. Siksi olen päättänyt, etten kerro asiasta oma-aloitteisesti ennen kuin minulla on vierelläni ihminen, josta voin kertoa. Jos he kysyvät, vastaan rehellisesti. En sitä tarkoituksellisesti halua salata, mutta en minä sitä näe tarpeelliseksi myöskään korostaa. Voihan olla, että mitään kerrottavaa ei koskaan edes tule. On hyvin mahdollista, että avoimesta mielestäni riippumatta jään yksin ja ilman perhettä.

Unelmille siivet

Olen 30 vuotta hiljattain täyttänyt nainen pohjoisesta. Syy, miksi halusin avata blogin, on tarve kertoa tuntojaan ja mietteitään elämästä, jota nyt elän. Ehkä joku saisi siitä rohkaisua tai haluaisi käydä vuoropuhelua. Se olisi minulle hyvin tärkeää.

Hieman siis taustaani. Olen koko elämäni ajan elänyt vahvan heteroidentiteetin kanssa. En ole juurikaan koskaan edes kyseenalaistanut heterouttani. En ole nähnyt sille mitään tarvetta. Kun täytin 30 vuotta, elämässäni alkoi hiljalleen kääntyä uusi lehti. Aloin kyseenalaistamaan monia asioita elämässäni ja yksi keskeinen kyseenalaistamisen kohde oli seksuaalinen suuntautumiseni. Olen todennut, etten olekaan hetero. Tällä hetkellä kutsun itseäni seksuaalisesti joustavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle ei ole väliä sillä, onko tuleva kumppanini nainen vai mies. Kunhan hän on ihminen, joka hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja samoin minä voin hyväksyä hänet juuri omana itsenään. Se on tärkeintä. Asia ei ollut minulle mitenkään ongelmallinen, koska lähipiirissäni on lukuisia seksuaalivähemmistöjen edustajia ja olen elämässäni paljon puhunut homojen oikeuksista.

Vaikka lähipiirini ei asiasta tiedäkään, en koe olevani kaapissa. Kukaan ei ole erityisemmin asiasta minulta koskaan tiedustellut. Lähipiirini vain elää oletuksessa, että olen hetero. Syyt siihen ovat täysin selvät: minulla ei ole koskaan ollut suhdetta naiseen. Kuitenkin olen aloittanut vähittäisen julkitulon asian kanssa. Olen liittynyt SETAn jäseneksi ja lähipiirini tietää siitä. Sehän nyt ei tietenkään automaattisesti kerro mitään seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta ainakin se on vihje. Oivaltavimmat ehkä epäilevät jotain eikä minulle ole ongelmallista kysyttäessä asiaa myöntää.

Kun tarkastelen elämääni taaksepäin, huomaan nyt monia asioita. Minulla on ollut useita suhteita miehiin ja jokainen niistä on ollut jotenkin ongelmallinen ja vaikea. Suhteet ovat päättyneet omaan mahdottomuuteensa viimeistään kahden vuoden seurustelun jälkeen. Kun mietin miessuhteitani, en olisi halunnut kenenkään heidän kanssa perustaa perhettä. Ei, raskaaksi tuleminen olisi ollut katastrofi. Olin jo taipuvainen ajattelemaan, että minä en yksinkertaisesti halua lapsia tai perhettä. Väitin, että olen tyytyväinen yksin enkä tarvitse ketään.

Nyt kuitenkin todellisen seksuaalisuuteni herätessä myös ajatukseni ovat muuttuneet. Minä haluankin perheen ja lapsia. Haaveissani oleva perhemalli onkin jotain muuta kuin tähän saakka olen perheeksi mieltänyt. Minä haluan perheen toisen naisen kanssa. Minä haluan jakaa arjen naisen ja meidän yhteisten lastemme kanssa. Minulla on siis unelma, jota en edes tiedostanut aiemmin. Enää tarvitsee löytää se nainen, joka haluaa hyväksyä minut sellaisena kuin olen ja jonka minä voin hyväksyä omana itsenään.



Siksi tämä blogi, koska unelmilla on nyt siivet. Tervetuloa ja rohkeasti kommentoimaan.

Share

Twitter Delicious Facebook Digg Stumbleupon Favorites More